13.12.2002

Jyväskylän käräjäoikeuden tuomio 30.6.2000

Käräjäoikeus tuomitsi A:n ryöstöstä (kohta 1) ja 18 muusta rikoksesta yhteiseen 1 vuoden 1 kuukauden vankeusrangaistukseen. A:n ehdonalainen vapaus määrättiin menetetyksi ja A määrättiin edelleen pidettäväksi vangittuna. A velvoitettiin suorittamaan vahingonkorvauksia ja oikeudenkäyntikulujen korvauksia asianomistajille.

Valtion varoista määrättiin maksettavaksi A:n puolustajaksi määrätylle asianajaja K:lle palkkio ja kulujen korvaus arvonlisäveroineen.

Asian ovat ratkaisseet vt. käräjätuomari Harri Heikkilä ja lautamiehet.

Vaasan hovioikeuden tuomio 20.11.2000

A valitti hovioikeuteen vaatien syytteen hylkäämistä kohdassa 1 syyksi luetun ryöstön osalta. A vaati lisäksi erään hänen syykseen luetun rikoksen osalta syytteen tutkimatta jättämistä tai hänen tuomitsemistaan rikoksen lievästä tekomuodosta. Vielä A vaati, että hänelle tuomittua rangaistusta alennetaan, että ehdonalaista vapautta ei määrätä menetetyksi ja että hänet määrätään heti päästettäväksi vapaaksi.

Hovioikeus toimitti asiassa pääkäsittelyn.

K vaati valtion varoista palkkioksi A:n puolustamisesta hovioikeudessa valituksen laatimisesta 1 500 markkaa, valmistautumisesta hovioikeuden pääkäsittelyä varten 1 500 markkaa sekä asianajosta hovioikeuden pääkäsittelyssä 4 300 markkaa, kaikki määrät arvonlisäveroineen. Hän vaati lisäksi matkakulujensa korvaamista 633 markalla arvonlisäveroineen.

Pääasian osalta hovioikeus hylkäsi valituksen eikä muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

Puolustajan palkkion osalta hovioikeus lausui, että näytön arvioimisessa huomioon otettavien seikkojen oli täytynyt tulla selvästi ilmi jo käräjäoikeuden istunnossa. A:n valitus oli siten ollut kohdan 1 osalta selvästi perusteeton. Näin ollen ja koska hovioikeuden pääkäsittelyn toimittaminen oli ollut tarpeen vain kohdan 1 osalta, A:n puolustajaksi määrätylle K:lle ei oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 10 §:n 1 momentin ja maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain 15 §:n 2 momentin nojalla suoritettu valtion varoista palkkiota ja kulukorvausta pääkäsittelyyn liittyvistä toimenpiteistä eikä valituksen laatimisesta siltä osin kuin toimenpiteiden voitiin katsoa kohdistuneen kohdan 1 näytön riitauttamiseen. Sen sijaan palkkio määrättiin suoritettavaksi niistä toimenpiteistä, jotka olivat olleet aiheellisia valituksessa esitettyjen muiden vaatimusten osalta. Valtion varoista suoritettiin K:lle palkkioksi valituksen laatimisesta 1 000 markkaa arvonlisäveroineen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Olli Varila, Raija Liljenfeldt ja Osmo Hänninen. Valmistelija viskaali Kari Turtiainen.

Perustelut

Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 10 §:n 1 momentissa, sellaisena kuin se on asiassa sovellettavassa laissa 107/1998, säädetään, että sanotun luvun mukaan määrätylle puolustajalle maksetaan valtion varoista palkkio ja korvaus noudattaen soveltuvin osin, mitä maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain 8 §:ssä, 15 §:ssä sekä 16 §:n 1 ja 3 momentissa säädetään avustajan palkkioista ja korvauksista. Asiassa sovellettavan, oikeusapulailla (257/2002) kumotun maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain mukaan määrätyllä oikeudenkäyntiavustajalla on lain 15 §:n 1 momentin nojalla oikeus saada valtion varoista kohtuullinen palkkio työstään ja ajanhukasta sekä korvaus tarpeellisista kuluistaan. Viimeksi mainitun pykälän 2 momentin nojalla muutoksenhakutuomioistuin voi päättää, että avustajan palkkiota ei korvata valtion varoista, jos muutoksenhakemus on selvästi perusteeton. Asiassa on kysymys siitä, onko K:n päämiehensä puolesta hovioikeudelle tekemä muutoksenhakemus viimeksi mainitussa lainkohdassa tarkoitetulla tavalla selvästi perusteeton ryöstöä koskevan kohdan 1 osalta ja onko, koska hovioikeuden pääkäsittelyn toimittaminen on ollut tarpeen vain sanotun kohdan osalta, puolustajan palkkio ja kulukorvaus voitu jättää maksamatta valtion varoista pääkäsittelyyn liittyvistä toimenpiteistä sekä valituksen laatimisesta siltä osin kuin toimenpiteiden voitiin katsoa kohdistuneen kohdan 1 näytön riitauttamiseen.

Käräjäoikeus on tuominnut A:n ryöstöstä (kohta 1) ja 18 muusta rikoksesta 1 vuodeksi 1 kuukaudeksi vankeuteen. Käräjäoikeus on katsonut A:n syyllistyneen kohdassa 1 vastoin tämän kiistämistä ryöstöön sillä perusteella, että A oli käyttämällä B:hen kohdistuvaa väkivaltaa ottanut luvattomasti käyttöönsä tämän hallusta C:n omistaman henkilöauton siten, että A oli tunkeutunut vastoin B:n tahtoa tämän asuntoon ja saanut B:n luovuttamaan hänelle auton avaimet lyömällä tätä useita kertoja nyrkillä. Käräjäoikeuden tuomiosta ilmenee, että käräjäoikeus on näyttöä arvioidessaan pitänyt asianomistaja B:n kertomusta uskottavampana kuin A:n kertomusta. B:n kertomusta tukivat hänen lääkärintodistuksesta ilmenevät vammansa ja asiassa kuullun B:n asuintalon ulkopuolella olleen todistajan kertomus.

Valituksessaan hovioikeudelle A on uudistanut käräjäoikeudessa esittämänsä kiistämisperusteen, jonka mukaan hän ei ollut käyttänyt väkivaltaa omaisuuden haltuunottamiseksi, vaan hän oli ainoastaan itsepuolustukseksi kerran lyönyt nyrkillä B:tä. Valituksessa on edelleen katsottu, ettei B:n kertomus ollut luotettava, että käräjäoikeus oli arvioinut näytön väärin sekä ettei A:n menettelyä voitu pitää kokonaisuutena arvostellen vakavana, koska hänellä oli ollut auton omistajan lupa käyttää mainittua henkilöautoa. Valituksessa on lisäksi viitattu eräisiin käräjäoikeudessa esitetystä todistelusta ilmeneviin seikkoihin, joiden A on katsonut tukevan hänen kiistämistään ja joita käräjäoikeuden tuomiossa ei ollut selostettu.

Hovioikeuden pääkäsittelyssä on otettu vastaan sama kirjallinen ja suullinen todistelu kuin käräjäoikeudessa. Hovioikeus on lausunut, että B:n kertomus oli ollut johdonmukainen ja uskottava ja että sitä oli tukenut hänestä hankittu lääkärinlausunto ja asiassa kuullun todistajan kertomus. Hovioikeus on pitänyt A:n kertomusta sen sisällön ja hovioikeuden tekemien havaintojen perusteella täysin epäluotettavana. Hovioikeus on arvioinut näyttöä ja sen rikosoikeudellista luonnetta samalla tavoin kuin käräjäoikeus ja hyväksynyt siten käräjäoikeuden tuomion perustelut.

Maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain 15 §:n 2 momentin säätämisellä on pyritty siihen, että muutoksenhakutuomioistuimen tulee harkita puolustajan palkkion korvaamatta jättämistä siltä kannalta, onko valitus tehty ilman oikeusturvan tarpeeseen liittyviä perusteita (HE 132/1997 s. 46). Esimerkkinä on mainittu valitukset, joiden ainoana tarkoituksena on täytäntöönpanon lykkääminen. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2001:107 ottanut kantaa lainkohdan soveltamiseen tapauksessa, jossa valitus hovioikeuteen oli tehty asuinhuoneiston vuokrasopimuksen purkamista koskevassa asiassa. Korkein oikeus on lausunut tuossa ratkaisussaan, että päämiehen oikeusturva huomioon ottaen muutoksenhakemus voidaan katsoa maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain 15 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla selvästi perusteettomaksi vain silloin, kun perusteettomuus on aivan ilmeistä. Yksistään se, että ylempi tuomioistuin jutun tutkittuaan pitää valituksen hylkäämistä varsin selvänä, ei vielä osoita, että valitus olisi ollut edellä tarkoitetuin tavoin selvästi perusteeton.

Mainitussa Korkeimman oikeuden ratkaisussa todetut näkökohdat pätevät myös arvioitaessa rikosasiassa tehdyn valituksen perusteettomuutta. Rikosasiassa tuomitun vastaajan hakiessa muutosta oikeusturvanäkökohdat ovat vielä omiaan kiristämään niitä edellytyksiä, joiden nojalla muutoksenhakemus voidaan katsoa selvästi perusteettomaksi. Myöskään pelkästään sillä perusteella, että hovioikeus päätyy suullisen todistelun vastaanotettuaan samaan lopputulokseen näytön arvioinnissa kuin käräjäoikeus, ei voida katsoa muutoksenhakemusta selvästi perusteettomaksi.

Niin kuin sanotun ennakkoratkaisunkin perusteluista ilmenee, on muutoksenhakemuksen perusteettomuutta arvioitava sen tilanteen perusteella, jolloin muutosta haetaan. Myös hovioikeus on perustellessaan käsiteltävänä olevassa tapauksessa valituksen perusteettomuutta todennut, tosin viitattuaan ensin omaan näytön arviointiinsa ja johtopäätöksiinsä, että näytön arvioimisessa huomioon otettavien seikkojen on täytynyt tulla selvästi ilmi jo käräjäoikeuden istunnossa. Selvää onkin, että myös puolustajan tehtäviin kuuluu arvioida sitä, onko olemassa perusteita hakea muutosta käräjäoikeuden ratkaisuun. Arvioitaessa muutoksenhakemuksen perusteettomuutta tästä näkökulmasta on kuitenkin otettava huomioon se oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 6 §:stä ilmenevä periaate, että puolustajan ensisijaisena tehtävänä on valvoa päämiehensä etua ja oikeutta sekä siinä tarkoituksessa edistää asian selvittämistä. Asianosaiselle laissa taattu oikeus hakea muutosta käräjäoikeuden ratkaisuun silloin, kun hän pitää ratkaisua vääränä, on tällainen oikeus. Mitä vakavammasta rikoksesta on kysymys, sitä tärkeämpänä voidaan muutoksenhakuoikeutta pitää. Silloin kun käräjäoikeuden ratkaisu perustuu suullisen todistelun arviointiin, on oikeusjärjestyksemme mukaan sallittua, että ratkaisusta valitettaessa voidaan sanottu näytön arviointi riitauttaa ja myös vaatia hovioikeudessa pääkäsittelyn toimittamista suullisen todistelun vastaanottamiseksi. Tällaista valitusta ei lähtökohtaisesti voida pitää perusteettomana.

A:n syyksi kohdassa 1 luetun ryöstön osalta käräjäoikeuden ratkaisu on perustunut keskeisesti asiassa esitetyn suullisen todistelun arviointiin. A on valituksessaan hovioikeuteen kiistänyt edelleen syytteen ja pitäytynyt käsityksessään tapahtumien kulusta ja niihin johtaneista syistä. Edellä mainitut perusteet huomioon ottaen ei tällaisessa tilanteessa valitusta voida pitää maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain 15 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla selvästi perusteettomana siltä osin kuin se on kohdistunut näytön riitauttamiseen.

K on näin ollen oikeutettu saamaan valtion varoista palkkion ja korvauksen tarpeellisista kuluistaan myös mainitulta osalta. Palkkiota määrättäessä otetaan huomioon, että K on valituksessa yksilöidysti esittänyt ne perusteet, joiden nojalla hän on vaatinut pääkäsittelyn toimittamista. K:n laskussaan ilmoittamia toimenpiteitä voidaan pitää tarpeellisina ja hän saa siten palkkiona yhdeltä tunnilta valituksen laatimisesta siltä osin kuin se on kohdistunut kohdan 1 näytön riitauttamiseen 500 markkaa, kolmelta tunnilta asianajon valmistelusta hovioikeuden pääkäsittelyssä 1 500 markkaa ja kahdeksalta tunnilta pääkäsittelystä hovioikeudessa 4 300 markkaa eli yhteensä 6 300 markkaa vastaavat 1 059,58 euroa sekä kulujen korvauksena 633 markkaa vastaavat 106,46 euroa, molemmat määrät arvonlisäveroineen.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan siten, että K:lle maksetaan valtion varoista A:n puolustamisesta hovioikeudessa hovioikeuden maksettavaksi määräämän palkkion lisäksi palkkioksi 1 059,58 euroa ja arvonlisäveron määrä 233,11 euroa sekä korvaukseksi tarpeellisista kuluista 106,46 euroa ja arvonlisäveron määrä 23,42 euroa. Mainitut määrät jäävät valtion vahingoksi A:n taloudellisiin oloihin nähden.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Leif Sevón sekä oikeusneuvokset Eeva Vuori, Kari Kitunen, Gustav Bygglin ja Juha Häyhä. Esittelijä Jukka-Pekka Salonen.